Aiemmilla käynneillä lääkäri on antanut itsestään varsin rauhallisen kuvan. Välillä lääkärin tyynnyttävästä muminasta on ollut vaikea saada selvää. Tällä kertaa hän aloitti räväkästi haukkumalla Käypä hoito -suosituksia.
Lääkäri oli vertaillut ylipainoisille ja diabeetikoille annettuja Käypä hoito -suosituksia. Ylipainoisia kehotettiin kuulemma vähentämään hiilihydraattien nauttimista ja sivulauseessa todettiin, että tämä auttaa myös laskemaan verensokeria. Diabeetikoita sen sijaan kannustettiin syömään niin, että 45-75 prosenttia energiasta tulisi hiilihydraateista. Siitä ei puolestaan ollut mitään mainintaa, miten tämä vaikuttaa verensokeriin. Lääkäri oli todella ärtynyt, kun hän kertoi tästä huomiostaan. Jos kerran tiedetään, että hiilihydraattien syöminen nostaa verensokeria, mitä järkeä on suositella diabeetikoille sellaista ruokavaliota, jossa suurin osa energiasta tulee hiilihydraateista? Millaisia "asiantuntijoita" diabeteksen Käypä hoito -suositusten tekijät oikein ovat?
Muuten käynti sujui (onneksi) rauhallisissa merkeissä. Verikokeiden tulokset olivat normaalit (paastosokeri 5,1, pitkäsokeri 6,0 % ja C-peptidit 1,1). Lääkitys pysyi ennallaan ja lääkäri vielä erikseen korosti statiinien syömisen tärkeyttä. Ne ehkäisevät verisuoniston muutoksia. Jos kuitenkin verensokeri ei pysy aisoissa tai en enää jaksa liikkua päivittäin, lääkäri kehotti vähentämään hiilihydraatteja ja katsomaan, mitä vaikutusta sillä on. "Siinä ei menetä mitään."
Seuraavat verikokeet otetaan neljän kuukauden päästä ja silloin testataan vain paasto- ja pitkäsokeri.
perjantai 10. joulukuuta 2010
perjantai 26. marraskuuta 2010
Rasvakumpareita ja päänsärkyä
Pitänee herätellä tätä blogia eroon, kun edellisen postauksen lopussa kyseltiin viime viikolla, miten projekti etenee. (Sisäinen nillittäjäni tosin sanoo, että tässähän ei ole kyse projektista, vaan pysyvästä elämäntapamuutoksesta.)
Kun sain kuulla sairastavani diabetestä, tutkin innokkaasti erityisesti karppausta käsitteleviä sivustoja ja luin Antti Heikkilän kirjan Diabeteksen hoito ruokavaliolla. Tuntui loogiselta vältellä hiilihydraatteja, jos ne kerran nostavat verensokeria. Yritin laskea hiilihydraatit aluksi 100 - 150 grammaan päivässä. Seurasin rasvan, proteiinin ja hiilihydraattien määrää ja osuutta ravinnossa kätevän Kiloklubin avulla.
Reilu kuukausi sitten sain käyttööni verensokerimittarin ja se on ollut kovassa käytössä. Olen huomannut, että voin syödä maltillisesti hiilihydraatteja. Suurin osa nauttimistani hiilihydraateista tulee aamupalan parista ruisleipäpalasesta sekä työpäivinä lounaan yhteydessä nautitusta pastasta, riisistä tai perunasta. Kotona olen korvannut pastan, riisin ja perunan kasviksilla. Heikkilän mukaan hiilihydraatit pitäisi rajoittaa alle 70 grammaan päivässä, mutta minulle tuo 100 - 150 grammaa on osoittautunut hyväksi tasoksi, jossa on vielä kaiken lisäksi helppo pitäytyä.
Mikä sitten nostaa verensokeria? Ruoat, joissa on paljon sokeria ja vaaleita jauhoja, kuten makeat leivonnaiset, ja suklaa tietenkin. Samoin ruoat, joihin on lisätty glukoosia tai fruktoosia, eli toisin sanoen lähes kaikki kaupoissa myytävä käsitelty ruoka. Glukoosisiirappi sekä nostaa verensokeria että antaa nykyisin aivan hirvittävän päänsäryn. En ymmärrä, miten olen ennen voinut syödä glukoosisiirappia sisältäviä ruokia. En osta enää kotiin käsiteltyä ruokaa ja yritän vältellä lisäaineita. Miksi muuten leikkeleisiin lisätään glukoosia?
Liikuntaa olen yrittänyt harrastaa päivittäin. Kävelylenkit ovat tosin tässä syksyn mittaan lyhentyneet. Pimeät illat väsyttävät - tai ainakin toivon, että väsyminen johtuu siitä, eikä verensokerin muutoksista. Nyt on lumi kuitenkin maassa, mikä vähän kirkastaa iltoja.
Viime viikolla oli vuorossa käynti terkkarilla. Verenpainetta mitattiin taas ja se oli tullut alaspäin edellisistä lukemista. Painokin oli laskenut kolme kiloa 103 kiloon, mikä yllytti terkkarin vuodattamaan ylisanoja. Minua kuitenkin kummastuttaa, miksi vyötärönympärykseni on kutistunut vain sentillä (se taitaa olla nyt 117 senttiä). Vaatteet tuntuvat toki vähän löysemmiltä, mutta lähinnä reisistä ja alavatsasta. Sääli. Minulla kun tuo paino tahtoo kertyä tuohon vyötärölle ja haluaisin päästä eroon tuosta navan ylle kertyneestä kumpareesta.
Työnantajani ostaa ensi vuonna terveyspalvelut toiselta yritykseltä, joten hyvin alkanut hoitosuhde päättyy reilun kuukauden päästä. Toivottavasti uudessa paikassa on yhtä mukavaa henkilökuntaa kuin nykyisessäkin. Erityisesti ikävä tulee ihanaa laboratorionäytteiden ottajaa, joka on tähän mennessä ainut hoitaja, joka on saanut kaikki ohuista, piileskelevistä suonistani otetut verinäytteet onnistumaan heti ensimmäisellä kerralla. Kerran jouduin erään kokemattoman hoitajan "uhriksi". Hän pisti minua neljästi onnistumatta saamaan riittävästi verta. Jouduin menemään seuraavalla viikolla uudestaan, kun paikalla oli kokeneempi hoitaja.
Ennen vuodenvaihdetta on pitäisi käydä vielä verikokeissa, joiden tulosten perusteella lääkäri arvioi lääkityksen tarvetta ja määrää uudelleen. Terkkariinkin varasin vielä kerran ajan joulukuun puoliväliin. Sitten pitää taas sopeutua uusiin ihmisiin.
Kun sain kuulla sairastavani diabetestä, tutkin innokkaasti erityisesti karppausta käsitteleviä sivustoja ja luin Antti Heikkilän kirjan Diabeteksen hoito ruokavaliolla. Tuntui loogiselta vältellä hiilihydraatteja, jos ne kerran nostavat verensokeria. Yritin laskea hiilihydraatit aluksi 100 - 150 grammaan päivässä. Seurasin rasvan, proteiinin ja hiilihydraattien määrää ja osuutta ravinnossa kätevän Kiloklubin avulla.
Reilu kuukausi sitten sain käyttööni verensokerimittarin ja se on ollut kovassa käytössä. Olen huomannut, että voin syödä maltillisesti hiilihydraatteja. Suurin osa nauttimistani hiilihydraateista tulee aamupalan parista ruisleipäpalasesta sekä työpäivinä lounaan yhteydessä nautitusta pastasta, riisistä tai perunasta. Kotona olen korvannut pastan, riisin ja perunan kasviksilla. Heikkilän mukaan hiilihydraatit pitäisi rajoittaa alle 70 grammaan päivässä, mutta minulle tuo 100 - 150 grammaa on osoittautunut hyväksi tasoksi, jossa on vielä kaiken lisäksi helppo pitäytyä.
Mikä sitten nostaa verensokeria? Ruoat, joissa on paljon sokeria ja vaaleita jauhoja, kuten makeat leivonnaiset, ja suklaa tietenkin. Samoin ruoat, joihin on lisätty glukoosia tai fruktoosia, eli toisin sanoen lähes kaikki kaupoissa myytävä käsitelty ruoka. Glukoosisiirappi sekä nostaa verensokeria että antaa nykyisin aivan hirvittävän päänsäryn. En ymmärrä, miten olen ennen voinut syödä glukoosisiirappia sisältäviä ruokia. En osta enää kotiin käsiteltyä ruokaa ja yritän vältellä lisäaineita. Miksi muuten leikkeleisiin lisätään glukoosia?
Liikuntaa olen yrittänyt harrastaa päivittäin. Kävelylenkit ovat tosin tässä syksyn mittaan lyhentyneet. Pimeät illat väsyttävät - tai ainakin toivon, että väsyminen johtuu siitä, eikä verensokerin muutoksista. Nyt on lumi kuitenkin maassa, mikä vähän kirkastaa iltoja.
Viime viikolla oli vuorossa käynti terkkarilla. Verenpainetta mitattiin taas ja se oli tullut alaspäin edellisistä lukemista. Painokin oli laskenut kolme kiloa 103 kiloon, mikä yllytti terkkarin vuodattamaan ylisanoja. Minua kuitenkin kummastuttaa, miksi vyötärönympärykseni on kutistunut vain sentillä (se taitaa olla nyt 117 senttiä). Vaatteet tuntuvat toki vähän löysemmiltä, mutta lähinnä reisistä ja alavatsasta. Sääli. Minulla kun tuo paino tahtoo kertyä tuohon vyötärölle ja haluaisin päästä eroon tuosta navan ylle kertyneestä kumpareesta.
Työnantajani ostaa ensi vuonna terveyspalvelut toiselta yritykseltä, joten hyvin alkanut hoitosuhde päättyy reilun kuukauden päästä. Toivottavasti uudessa paikassa on yhtä mukavaa henkilökuntaa kuin nykyisessäkin. Erityisesti ikävä tulee ihanaa laboratorionäytteiden ottajaa, joka on tähän mennessä ainut hoitaja, joka on saanut kaikki ohuista, piileskelevistä suonistani otetut verinäytteet onnistumaan heti ensimmäisellä kerralla. Kerran jouduin erään kokemattoman hoitajan "uhriksi". Hän pisti minua neljästi onnistumatta saamaan riittävästi verta. Jouduin menemään seuraavalla viikolla uudestaan, kun paikalla oli kokeneempi hoitaja.
Ennen vuodenvaihdetta on pitäisi käydä vielä verikokeissa, joiden tulosten perusteella lääkäri arvioi lääkityksen tarvetta ja määrää uudelleen. Terkkariinkin varasin vielä kerran ajan joulukuun puoliväliin. Sitten pitää taas sopeutua uusiin ihmisiin.
torstai 21. lokakuuta 2010
Keittolounaita ja verenpainetta
Aikatauluongelmien vuoksi terkkarissa käynti siirtyi tälle viikolle. Nyt terkkari tarkisti jalkojen kunnon, tunnon herkkyyden ja jalkapöydän pulssin. Kantapäiden ja päkiöiden kovettumiin terkkari suositteli Ceridal Lipogeeli -voidetta, jota saa apteekista.
Terveydenhoitaja oli tyytyväinen, kun kerroin käyväni kävelemässä puolesta tunnista tuntiin 5 - 6 päivänä viikossa. Kolme viikkoa sitten hän suositteli kävelemään työmatkat, mutta minusta on kivaa päästä töistä äkkiä kotiin. Huruttelen työmatkat siis jatkossakin bussilla. Puhetta oli myös silmänpohjien valokuvaamisesta. Kaupunki kuulemma järjestää kuvaukset keskitetysti kerran vuodessa ja terkkari yrittää saada minut niihin mukaan, elleivät ne ole jo ohi. Muuten kuvaus jää ilmeisesti ensi vuoteen.
Verenpaine oli hieman koholla kolme viikkoa sitten, joten sitä mitattiin uudestaan. Nyt lukemat olivat ihan normaalit. Minulla on muutaman kerran mitattu kohonnut alapaine, mutta yleensä se on pudonnut, jos terkkari tai lääkäri on toistanut kokeen. Tämä on kuitenkin aiheuttanut sen, että hermostun välittömästi, kun ehdotetaan verenpaineen mittaamista, minkä vuoksi verenpaine taatusti kohoaa.
Syömistä käytiin taas läpi. Lautasmallin suurenmoisuus kävi jälleen kerran ilmi. Tosin sivulauseessa terkkari mainitsi, että monet ovat saavuttaneet hyviä tuloksia myös välttelemällä hiilihydraatteja ja syömällä paljon kasviksia ja lihaa. Rasvasta hän ei puhunut mitään.
Terkkari on erityisen ihastunut keittolounaisiin ja jaksoi vaahdota niistä tälläkin kertaa. Käyn arkisin syömässä lounaan työpaikkaruokalassa ja siellä on yleensä aina keittovaihtoehto. Hernekeittoa lukuun ottamatta niissä on aina perunaa. Kuinka voin syödä keittoa ja vältellä perunaa, mihin terkkari myöskin kannustaa? Lisäksi keitto ei tahdo oikein pitää nälkää, mikä aiheuttaa mielitekoja myöhemmin päivällä. Taidan jättää jatkossakin keitot muiden syötäviksi.
Vaikka keitot eivät ole minulle maistuneet, paino oli silti laskenut 1,5 kiloa 106 kiloon. Matkaa normaalipainoon on jäljellä vielä huikaisevan paljon (tai siltä minusta tuntuu), mutta ainakin se on nyt aloitettu. Silti tärkeämpää taitaa olla se, että syön hyvin, toisin sanoen niin, että verensokeri ei nouse liian korkealle. Paino tippuu siinä samalla, jos on tippuakseen.
Käynnin lopuksi terkkari antoi lapun, jolla voin käydä hakemassa kaupungin hoitotarvikejakelusta neuloja ja liuskoja verensokerimittaria varten. Kävinkin siellä heti töiden jälkeen. Terkkarin mielestä minun kannattaa mitata verensokeria muutamana aamuna viikossa. Minua taas kiinnostaisi tietää, miten esimerkiksi pasta tai riisi vaikuttaa verensokeriin. Seuraava terkkarikäynti sovittiin kuukauden päähän. Silloin tarkistetaan uudestaan painon kehitys ja - totta kai - verenpaine.
Terveydenhoitaja oli tyytyväinen, kun kerroin käyväni kävelemässä puolesta tunnista tuntiin 5 - 6 päivänä viikossa. Kolme viikkoa sitten hän suositteli kävelemään työmatkat, mutta minusta on kivaa päästä töistä äkkiä kotiin. Huruttelen työmatkat siis jatkossakin bussilla. Puhetta oli myös silmänpohjien valokuvaamisesta. Kaupunki kuulemma järjestää kuvaukset keskitetysti kerran vuodessa ja terkkari yrittää saada minut niihin mukaan, elleivät ne ole jo ohi. Muuten kuvaus jää ilmeisesti ensi vuoteen.
Verenpaine oli hieman koholla kolme viikkoa sitten, joten sitä mitattiin uudestaan. Nyt lukemat olivat ihan normaalit. Minulla on muutaman kerran mitattu kohonnut alapaine, mutta yleensä se on pudonnut, jos terkkari tai lääkäri on toistanut kokeen. Tämä on kuitenkin aiheuttanut sen, että hermostun välittömästi, kun ehdotetaan verenpaineen mittaamista, minkä vuoksi verenpaine taatusti kohoaa.
Syömistä käytiin taas läpi. Lautasmallin suurenmoisuus kävi jälleen kerran ilmi. Tosin sivulauseessa terkkari mainitsi, että monet ovat saavuttaneet hyviä tuloksia myös välttelemällä hiilihydraatteja ja syömällä paljon kasviksia ja lihaa. Rasvasta hän ei puhunut mitään.
Terkkari on erityisen ihastunut keittolounaisiin ja jaksoi vaahdota niistä tälläkin kertaa. Käyn arkisin syömässä lounaan työpaikkaruokalassa ja siellä on yleensä aina keittovaihtoehto. Hernekeittoa lukuun ottamatta niissä on aina perunaa. Kuinka voin syödä keittoa ja vältellä perunaa, mihin terkkari myöskin kannustaa? Lisäksi keitto ei tahdo oikein pitää nälkää, mikä aiheuttaa mielitekoja myöhemmin päivällä. Taidan jättää jatkossakin keitot muiden syötäviksi.
Vaikka keitot eivät ole minulle maistuneet, paino oli silti laskenut 1,5 kiloa 106 kiloon. Matkaa normaalipainoon on jäljellä vielä huikaisevan paljon (tai siltä minusta tuntuu), mutta ainakin se on nyt aloitettu. Silti tärkeämpää taitaa olla se, että syön hyvin, toisin sanoen niin, että verensokeri ei nouse liian korkealle. Paino tippuu siinä samalla, jos on tippuakseen.
Käynnin lopuksi terkkari antoi lapun, jolla voin käydä hakemassa kaupungin hoitotarvikejakelusta neuloja ja liuskoja verensokerimittaria varten. Kävinkin siellä heti töiden jälkeen. Terkkarin mielestä minun kannattaa mitata verensokeria muutamana aamuna viikossa. Minua taas kiinnostaisi tietää, miten esimerkiksi pasta tai riisi vaikuttaa verensokeriin. Seuraava terkkarikäynti sovittiin kuukauden päähän. Silloin tarkistetaan uudestaan painon kehitys ja - totta kai - verenpaine.
maanantai 18. lokakuuta 2010
Diabetestuomio - mutta elämä jatkuu
Lääkärillä käynnistä on nyt melkein kolme viikkoa. Siellä ei tapahtunut sinänsä mitään erikoista. Lääkäri määräsi lääkkeet ja kertoi, mistä diabetes saattaa johtua. Hoidon tehoavuutta arvioidaan uudestaan parin kuukauden päästä verikokein.
Lääkkeeksi sain Metforemia, jota syön yhden tabletin aamuisin. Aluksi se löystytti vatsaa, mutta se meni ohi viikon sisällä. Lisäksi syön kolesterolia alentavaa lääkettä. Lääkärin mukaan se on tarpeellista, vaikka kolesteroliarvoni olivatkin ihan normaalit. Diabetes kohottaa riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin ja kolesterolilääkkeellä suojataan suonia rasvan aiheuttamilta tukoksilta.
Lääkärikin suositteli painon alentamista. Hänen mukaansa se on kuitenkin tehtävä maltillisesti pienin elämäntapamuutoksin. Aikamoinen ero siis terveydenhoitajan neuvoihin verrattuna. Hänhän oli työntämässä minua Xtravaganzaan, jotta painoa saataisiin alas paljon ja mahdollisimman nopeasti. Onneksi osasin sanoa ei ja tyytyä hitaampaan tahtiin.
Vaikka lääkäri selittikin muutamia perusasioita diabeteksestä, hän myös sanoi, etta taudin hoidossa on paljon kiinni omasta toiminnasta ja tiedonhankinnasta. Viimeiset kaksi viikkoa ovatkin menneet lukiessa kaikkea mahdollista diabeteksesta lähinnä netistä. Kirjastosta on pari kirjaa varauksessa. Surullista kyllä diabeteskirjat tuntuvat olevan hyvinkin suosittuja. Lääkäri myös suositteli lukemaan Pentti Kossilan kirjan Miksi sairastumme, miten parannumme. Siinä on kuulemma hyviä ajatuksia, vaikka Kossilan myöhemmässä tuotannossa esitetäänkin "kerrassaan omituisia ajatuksia".
Täytyy myöntää, että kun terveydenhoitaja kertoi diabeteksesta, se oli suurempi järkytys kuin olin osannut odottaa. Minulla on nyt pitkäaikaissairaus, josta kärsin koko loppuelämäni. Diabetes aiheuttaa myös kaikenlaisia lisäsairauksia. Sydän- ja verisuonisairauksien lisäksi voin saada munuaisvaurion, silmänpohjamuutoksia, jotka voivat johtaa sokeutumiseen sekä hermostovaurioita. Viaton haava jalassa voi hoitamattomana johtaa pahimmassa tapauksessa amputaatioon. Näiden kauhukuvien keskellä olen yrittänyt lohduttaa itseäni sillä, että monella ihmisellä asiat ovat vielä pahemmin. Olen kuitenkin muuten suhteellisen terve ja nuori. Jos (kun!) muutan elintapojani terveellisemmiksi, ehkä diabeteksen aiheuttamat vauriotkin vähenevät. Joskus näitä positiivisia ajatuksia on vain niin vaikea muistaa oman elämänsä tradegian keskellä.
Kun terkkari oli kertonut verensokeriarvoistani, tuntui aluksi, että en uskalla syödä yhtään mitään, koska se vain tekisi minut sairaammaksi. Lisäsin kasvisten syöntiä ja vähensin kaiken sellaisen syöntiä, mikä sisälsi valkoista vehnää, riisiä tai perunaa. Se onnistui yllättävän helposti. Olen myös karsinut tiukalla kädellä makean syömistä kahta pientä jäätelöannosta ja sosiaalisten tilanteiden vaatimaa kakkupalaa lukuun ottamatta. Pika-aterioitakaan en ole nauttinut, vaikka ennen saatoin käydä Hesessä tai Mäkissä kolme-neljä kertaa viikossa. Ei ihme, että näitä kiloja on päässyt kertymään.
Liikuntaakin olen lisännyt. Yritän liikkua ainakin puoli tuntia joka päivä.
Vaikka välillä tuntuu, että nyt joutuu syömään kaikkia ikäviä ruokia ja makeanhimo on hirvittävä, eikä lenkillekään aina huvita lähteä, niin on tästä seurannut jotakin positiivista. Minun ei tarvitse käydä niin usein vessassa enää ja vettäkin kuluu nyt vähemmän janoon. Tärkeintä on kuitenkin ollut se, että oloni on muuttunut paljon pirteämmäksi. Aamulla on helppo nousta ylös kellon soidessa, eivätkä illat enää kulu telkun edessä koomatessa ainakaan yhtä lailla kuin aikaisemmin. Mielialani on kohonnut ja jaksan suhtautua paljon myönteisemmin kaikkeen. Taisin olla varsinainen äkäpussi viimeiset puoli vuotta.
Lääkkeeksi sain Metforemia, jota syön yhden tabletin aamuisin. Aluksi se löystytti vatsaa, mutta se meni ohi viikon sisällä. Lisäksi syön kolesterolia alentavaa lääkettä. Lääkärin mukaan se on tarpeellista, vaikka kolesteroliarvoni olivatkin ihan normaalit. Diabetes kohottaa riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin ja kolesterolilääkkeellä suojataan suonia rasvan aiheuttamilta tukoksilta.
Lääkärikin suositteli painon alentamista. Hänen mukaansa se on kuitenkin tehtävä maltillisesti pienin elämäntapamuutoksin. Aikamoinen ero siis terveydenhoitajan neuvoihin verrattuna. Hänhän oli työntämässä minua Xtravaganzaan, jotta painoa saataisiin alas paljon ja mahdollisimman nopeasti. Onneksi osasin sanoa ei ja tyytyä hitaampaan tahtiin.
Vaikka lääkäri selittikin muutamia perusasioita diabeteksestä, hän myös sanoi, etta taudin hoidossa on paljon kiinni omasta toiminnasta ja tiedonhankinnasta. Viimeiset kaksi viikkoa ovatkin menneet lukiessa kaikkea mahdollista diabeteksesta lähinnä netistä. Kirjastosta on pari kirjaa varauksessa. Surullista kyllä diabeteskirjat tuntuvat olevan hyvinkin suosittuja. Lääkäri myös suositteli lukemaan Pentti Kossilan kirjan Miksi sairastumme, miten parannumme. Siinä on kuulemma hyviä ajatuksia, vaikka Kossilan myöhemmässä tuotannossa esitetäänkin "kerrassaan omituisia ajatuksia".
Täytyy myöntää, että kun terveydenhoitaja kertoi diabeteksesta, se oli suurempi järkytys kuin olin osannut odottaa. Minulla on nyt pitkäaikaissairaus, josta kärsin koko loppuelämäni. Diabetes aiheuttaa myös kaikenlaisia lisäsairauksia. Sydän- ja verisuonisairauksien lisäksi voin saada munuaisvaurion, silmänpohjamuutoksia, jotka voivat johtaa sokeutumiseen sekä hermostovaurioita. Viaton haava jalassa voi hoitamattomana johtaa pahimmassa tapauksessa amputaatioon. Näiden kauhukuvien keskellä olen yrittänyt lohduttaa itseäni sillä, että monella ihmisellä asiat ovat vielä pahemmin. Olen kuitenkin muuten suhteellisen terve ja nuori. Jos (kun!) muutan elintapojani terveellisemmiksi, ehkä diabeteksen aiheuttamat vauriotkin vähenevät. Joskus näitä positiivisia ajatuksia on vain niin vaikea muistaa oman elämänsä tradegian keskellä.
Kun terkkari oli kertonut verensokeriarvoistani, tuntui aluksi, että en uskalla syödä yhtään mitään, koska se vain tekisi minut sairaammaksi. Lisäsin kasvisten syöntiä ja vähensin kaiken sellaisen syöntiä, mikä sisälsi valkoista vehnää, riisiä tai perunaa. Se onnistui yllättävän helposti. Olen myös karsinut tiukalla kädellä makean syömistä kahta pientä jäätelöannosta ja sosiaalisten tilanteiden vaatimaa kakkupalaa lukuun ottamatta. Pika-aterioitakaan en ole nauttinut, vaikka ennen saatoin käydä Hesessä tai Mäkissä kolme-neljä kertaa viikossa. Ei ihme, että näitä kiloja on päässyt kertymään.
Liikuntaakin olen lisännyt. Yritän liikkua ainakin puoli tuntia joka päivä.
Vaikka välillä tuntuu, että nyt joutuu syömään kaikkia ikäviä ruokia ja makeanhimo on hirvittävä, eikä lenkillekään aina huvita lähteä, niin on tästä seurannut jotakin positiivista. Minun ei tarvitse käydä niin usein vessassa enää ja vettäkin kuluu nyt vähemmän janoon. Tärkeintä on kuitenkin ollut se, että oloni on muuttunut paljon pirteämmäksi. Aamulla on helppo nousta ylös kellon soidessa, eivätkä illat enää kulu telkun edessä koomatessa ainakaan yhtä lailla kuin aikaisemmin. Mielialani on kohonnut ja jaksan suhtautua paljon myönteisemmin kaikkeen. Taisin olla varsinainen äkäpussi viimeiset puoli vuotta.
keskiviikko 29. syyskuuta 2010
Huonoja uutisia
Kävin tänään terveydenhoitajan luona kuulemassa perusterveystarkastuksen yhteydessä tehdyt verikokeiden tulokset. Muuten olivat ihan normaalit, mutta sokerirasituskokeessa tuli liian korkeat arvot. Paastoarvo oli 7,2 ja kahden tunnin arvo päälle viidentoista. Terkkari sanoi, että lääkäri diagnosoi kaikella todennäköisyydellä diabeteksen. Lääkäriaika varattiin myöhemmin tälle viikolle.
Sokerirasituskokeen tulos ei sinänsä tullut hirveänä yllätyksenä. Minulla havaitiin jo kaksi vuotta sitten heikentynyt glukoosinsieto ja silloinen lääkäri piti tiukan puhuttelun terveellisen syömisen ja laihduttamisen hyödyistä. Oikealla ruokavaliolla ja painonpudottamisella olisi vielä mahdollista kääntää kelkan suunta ja välttää diabetekseen sairastuminen. Olin järkyttynyt lääkärin sanoista ja yritinkin aluksi syödä paremmin. Kävin terveydenhoitajan luona ravintoneuvonnassa kuukauden välein, mutta en kokenut hyötyväni siitä millään tavalla. Asiat olivat tuttuja: vähärasvaisten ruokien suosiminen, liikunnan lisääminen jne. Johonkin se muutoksen toteuttaminen kuitenkin jäi, eniten ehkä motivaation puutteeseen. En tuntenut itseäni sairaaksi. Heikentynyt glukoosinsietohan ei ainakaan minulla oireillut millään tavalla. Ja syöminenhän on niin kivaa...
Tänään terkkari korosti erityisesti sitä, kuinka tärkeää on laihtua. Tällä hetkellä painan 107,5 kiloa eli ylipainoa on monta kymmentä kiloa. Painoindeksi on tasan 40, mikä tarkoittaa sairaalloista lihavuutta. Omituista. En tunne itseäni niin lihavaksi tai painavaksi tässä ruhossani.
Terveydenhoitaja suositteli pariin otteeseen Xtravaganza-painonpudotusohjelmaa, koska "monet potilaistamme ovat saavuttaneet siellä upeita tuloksia lyhyessä ajassa". Iltalehdessähän on ollut monta juttua tuosta Xtravaganzasta viimeisen puolen vuoden aikana ja kieltämättä monet ovat pudottaneet painoaan jopa yli 20 kiloa muutamassa kuukaudessa sen avulla. Xtravaganza perustuu kuitenkin suurelta osin ateriakorvikkeiden nauttimiseen, mihin minä taas suhtaudun äärimmäisen kielteisesti. Ateriakorvikkeet maistuvat usein pahalta, mutta ennen kaikkea niiden avulla ei opi syömään normaalisti. Ainakin minulle se "normaalisti syöminen" on suuri ongelma.
Koska en halunnut lähteä mukaan Xtravaganzaan, sovin terkkarin kanssa, että käyn hänen luonaan näin aluksi parin viikon välein. Asetamme aina uuden painotavoitteen joka kerraksi. Kahden viikon päästä minun pitäisi painaa 106,5 kiloa. Saapa nähdä, kuinka käy.
Sokerirasituskokeen tulos ei sinänsä tullut hirveänä yllätyksenä. Minulla havaitiin jo kaksi vuotta sitten heikentynyt glukoosinsieto ja silloinen lääkäri piti tiukan puhuttelun terveellisen syömisen ja laihduttamisen hyödyistä. Oikealla ruokavaliolla ja painonpudottamisella olisi vielä mahdollista kääntää kelkan suunta ja välttää diabetekseen sairastuminen. Olin järkyttynyt lääkärin sanoista ja yritinkin aluksi syödä paremmin. Kävin terveydenhoitajan luona ravintoneuvonnassa kuukauden välein, mutta en kokenut hyötyväni siitä millään tavalla. Asiat olivat tuttuja: vähärasvaisten ruokien suosiminen, liikunnan lisääminen jne. Johonkin se muutoksen toteuttaminen kuitenkin jäi, eniten ehkä motivaation puutteeseen. En tuntenut itseäni sairaaksi. Heikentynyt glukoosinsietohan ei ainakaan minulla oireillut millään tavalla. Ja syöminenhän on niin kivaa...
Tänään terkkari korosti erityisesti sitä, kuinka tärkeää on laihtua. Tällä hetkellä painan 107,5 kiloa eli ylipainoa on monta kymmentä kiloa. Painoindeksi on tasan 40, mikä tarkoittaa sairaalloista lihavuutta. Omituista. En tunne itseäni niin lihavaksi tai painavaksi tässä ruhossani.
Terveydenhoitaja suositteli pariin otteeseen Xtravaganza-painonpudotusohjelmaa, koska "monet potilaistamme ovat saavuttaneet siellä upeita tuloksia lyhyessä ajassa". Iltalehdessähän on ollut monta juttua tuosta Xtravaganzasta viimeisen puolen vuoden aikana ja kieltämättä monet ovat pudottaneet painoaan jopa yli 20 kiloa muutamassa kuukaudessa sen avulla. Xtravaganza perustuu kuitenkin suurelta osin ateriakorvikkeiden nauttimiseen, mihin minä taas suhtaudun äärimmäisen kielteisesti. Ateriakorvikkeet maistuvat usein pahalta, mutta ennen kaikkea niiden avulla ei opi syömään normaalisti. Ainakin minulle se "normaalisti syöminen" on suuri ongelma.
Koska en halunnut lähteä mukaan Xtravaganzaan, sovin terkkarin kanssa, että käyn hänen luonaan näin aluksi parin viikon välein. Asetamme aina uuden painotavoitteen joka kerraksi. Kahden viikon päästä minun pitäisi painaa 106,5 kiloa. Saapa nähdä, kuinka käy.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)