Aikatauluongelmien vuoksi terkkarissa käynti siirtyi tälle viikolle. Nyt terkkari tarkisti jalkojen kunnon, tunnon herkkyyden ja jalkapöydän pulssin. Kantapäiden ja päkiöiden kovettumiin terkkari suositteli Ceridal Lipogeeli -voidetta, jota saa apteekista.
Terveydenhoitaja oli tyytyväinen, kun kerroin käyväni kävelemässä puolesta tunnista tuntiin 5 - 6 päivänä viikossa. Kolme viikkoa sitten hän suositteli kävelemään työmatkat, mutta minusta on kivaa päästä töistä äkkiä kotiin. Huruttelen työmatkat siis jatkossakin bussilla. Puhetta oli myös silmänpohjien valokuvaamisesta. Kaupunki kuulemma järjestää kuvaukset keskitetysti kerran vuodessa ja terkkari yrittää saada minut niihin mukaan, elleivät ne ole jo ohi. Muuten kuvaus jää ilmeisesti ensi vuoteen.
Verenpaine oli hieman koholla kolme viikkoa sitten, joten sitä mitattiin uudestaan. Nyt lukemat olivat ihan normaalit. Minulla on muutaman kerran mitattu kohonnut alapaine, mutta yleensä se on pudonnut, jos terkkari tai lääkäri on toistanut kokeen. Tämä on kuitenkin aiheuttanut sen, että hermostun välittömästi, kun ehdotetaan verenpaineen mittaamista, minkä vuoksi verenpaine taatusti kohoaa.
Syömistä käytiin taas läpi. Lautasmallin suurenmoisuus kävi jälleen kerran ilmi. Tosin sivulauseessa terkkari mainitsi, että monet ovat saavuttaneet hyviä tuloksia myös välttelemällä hiilihydraatteja ja syömällä paljon kasviksia ja lihaa. Rasvasta hän ei puhunut mitään.
Terkkari on erityisen ihastunut keittolounaisiin ja jaksoi vaahdota niistä tälläkin kertaa. Käyn arkisin syömässä lounaan työpaikkaruokalassa ja siellä on yleensä aina keittovaihtoehto. Hernekeittoa lukuun ottamatta niissä on aina perunaa. Kuinka voin syödä keittoa ja vältellä perunaa, mihin terkkari myöskin kannustaa? Lisäksi keitto ei tahdo oikein pitää nälkää, mikä aiheuttaa mielitekoja myöhemmin päivällä. Taidan jättää jatkossakin keitot muiden syötäviksi.
Vaikka keitot eivät ole minulle maistuneet, paino oli silti laskenut 1,5 kiloa 106 kiloon. Matkaa normaalipainoon on jäljellä vielä huikaisevan paljon (tai siltä minusta tuntuu), mutta ainakin se on nyt aloitettu. Silti tärkeämpää taitaa olla se, että syön hyvin, toisin sanoen niin, että verensokeri ei nouse liian korkealle. Paino tippuu siinä samalla, jos on tippuakseen.
Käynnin lopuksi terkkari antoi lapun, jolla voin käydä hakemassa kaupungin hoitotarvikejakelusta neuloja ja liuskoja verensokerimittaria varten. Kävinkin siellä heti töiden jälkeen. Terkkarin mielestä minun kannattaa mitata verensokeria muutamana aamuna viikossa. Minua taas kiinnostaisi tietää, miten esimerkiksi pasta tai riisi vaikuttaa verensokeriin. Seuraava terkkarikäynti sovittiin kuukauden päähän. Silloin tarkistetaan uudestaan painon kehitys ja - totta kai - verenpaine.
torstai 21. lokakuuta 2010
maanantai 18. lokakuuta 2010
Diabetestuomio - mutta elämä jatkuu
Lääkärillä käynnistä on nyt melkein kolme viikkoa. Siellä ei tapahtunut sinänsä mitään erikoista. Lääkäri määräsi lääkkeet ja kertoi, mistä diabetes saattaa johtua. Hoidon tehoavuutta arvioidaan uudestaan parin kuukauden päästä verikokein.
Lääkkeeksi sain Metforemia, jota syön yhden tabletin aamuisin. Aluksi se löystytti vatsaa, mutta se meni ohi viikon sisällä. Lisäksi syön kolesterolia alentavaa lääkettä. Lääkärin mukaan se on tarpeellista, vaikka kolesteroliarvoni olivatkin ihan normaalit. Diabetes kohottaa riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin ja kolesterolilääkkeellä suojataan suonia rasvan aiheuttamilta tukoksilta.
Lääkärikin suositteli painon alentamista. Hänen mukaansa se on kuitenkin tehtävä maltillisesti pienin elämäntapamuutoksin. Aikamoinen ero siis terveydenhoitajan neuvoihin verrattuna. Hänhän oli työntämässä minua Xtravaganzaan, jotta painoa saataisiin alas paljon ja mahdollisimman nopeasti. Onneksi osasin sanoa ei ja tyytyä hitaampaan tahtiin.
Vaikka lääkäri selittikin muutamia perusasioita diabeteksestä, hän myös sanoi, etta taudin hoidossa on paljon kiinni omasta toiminnasta ja tiedonhankinnasta. Viimeiset kaksi viikkoa ovatkin menneet lukiessa kaikkea mahdollista diabeteksesta lähinnä netistä. Kirjastosta on pari kirjaa varauksessa. Surullista kyllä diabeteskirjat tuntuvat olevan hyvinkin suosittuja. Lääkäri myös suositteli lukemaan Pentti Kossilan kirjan Miksi sairastumme, miten parannumme. Siinä on kuulemma hyviä ajatuksia, vaikka Kossilan myöhemmässä tuotannossa esitetäänkin "kerrassaan omituisia ajatuksia".
Täytyy myöntää, että kun terveydenhoitaja kertoi diabeteksesta, se oli suurempi järkytys kuin olin osannut odottaa. Minulla on nyt pitkäaikaissairaus, josta kärsin koko loppuelämäni. Diabetes aiheuttaa myös kaikenlaisia lisäsairauksia. Sydän- ja verisuonisairauksien lisäksi voin saada munuaisvaurion, silmänpohjamuutoksia, jotka voivat johtaa sokeutumiseen sekä hermostovaurioita. Viaton haava jalassa voi hoitamattomana johtaa pahimmassa tapauksessa amputaatioon. Näiden kauhukuvien keskellä olen yrittänyt lohduttaa itseäni sillä, että monella ihmisellä asiat ovat vielä pahemmin. Olen kuitenkin muuten suhteellisen terve ja nuori. Jos (kun!) muutan elintapojani terveellisemmiksi, ehkä diabeteksen aiheuttamat vauriotkin vähenevät. Joskus näitä positiivisia ajatuksia on vain niin vaikea muistaa oman elämänsä tradegian keskellä.
Kun terkkari oli kertonut verensokeriarvoistani, tuntui aluksi, että en uskalla syödä yhtään mitään, koska se vain tekisi minut sairaammaksi. Lisäsin kasvisten syöntiä ja vähensin kaiken sellaisen syöntiä, mikä sisälsi valkoista vehnää, riisiä tai perunaa. Se onnistui yllättävän helposti. Olen myös karsinut tiukalla kädellä makean syömistä kahta pientä jäätelöannosta ja sosiaalisten tilanteiden vaatimaa kakkupalaa lukuun ottamatta. Pika-aterioitakaan en ole nauttinut, vaikka ennen saatoin käydä Hesessä tai Mäkissä kolme-neljä kertaa viikossa. Ei ihme, että näitä kiloja on päässyt kertymään.
Liikuntaakin olen lisännyt. Yritän liikkua ainakin puoli tuntia joka päivä.
Vaikka välillä tuntuu, että nyt joutuu syömään kaikkia ikäviä ruokia ja makeanhimo on hirvittävä, eikä lenkillekään aina huvita lähteä, niin on tästä seurannut jotakin positiivista. Minun ei tarvitse käydä niin usein vessassa enää ja vettäkin kuluu nyt vähemmän janoon. Tärkeintä on kuitenkin ollut se, että oloni on muuttunut paljon pirteämmäksi. Aamulla on helppo nousta ylös kellon soidessa, eivätkä illat enää kulu telkun edessä koomatessa ainakaan yhtä lailla kuin aikaisemmin. Mielialani on kohonnut ja jaksan suhtautua paljon myönteisemmin kaikkeen. Taisin olla varsinainen äkäpussi viimeiset puoli vuotta.
Lääkkeeksi sain Metforemia, jota syön yhden tabletin aamuisin. Aluksi se löystytti vatsaa, mutta se meni ohi viikon sisällä. Lisäksi syön kolesterolia alentavaa lääkettä. Lääkärin mukaan se on tarpeellista, vaikka kolesteroliarvoni olivatkin ihan normaalit. Diabetes kohottaa riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin ja kolesterolilääkkeellä suojataan suonia rasvan aiheuttamilta tukoksilta.
Lääkärikin suositteli painon alentamista. Hänen mukaansa se on kuitenkin tehtävä maltillisesti pienin elämäntapamuutoksin. Aikamoinen ero siis terveydenhoitajan neuvoihin verrattuna. Hänhän oli työntämässä minua Xtravaganzaan, jotta painoa saataisiin alas paljon ja mahdollisimman nopeasti. Onneksi osasin sanoa ei ja tyytyä hitaampaan tahtiin.
Vaikka lääkäri selittikin muutamia perusasioita diabeteksestä, hän myös sanoi, etta taudin hoidossa on paljon kiinni omasta toiminnasta ja tiedonhankinnasta. Viimeiset kaksi viikkoa ovatkin menneet lukiessa kaikkea mahdollista diabeteksesta lähinnä netistä. Kirjastosta on pari kirjaa varauksessa. Surullista kyllä diabeteskirjat tuntuvat olevan hyvinkin suosittuja. Lääkäri myös suositteli lukemaan Pentti Kossilan kirjan Miksi sairastumme, miten parannumme. Siinä on kuulemma hyviä ajatuksia, vaikka Kossilan myöhemmässä tuotannossa esitetäänkin "kerrassaan omituisia ajatuksia".
Täytyy myöntää, että kun terveydenhoitaja kertoi diabeteksesta, se oli suurempi järkytys kuin olin osannut odottaa. Minulla on nyt pitkäaikaissairaus, josta kärsin koko loppuelämäni. Diabetes aiheuttaa myös kaikenlaisia lisäsairauksia. Sydän- ja verisuonisairauksien lisäksi voin saada munuaisvaurion, silmänpohjamuutoksia, jotka voivat johtaa sokeutumiseen sekä hermostovaurioita. Viaton haava jalassa voi hoitamattomana johtaa pahimmassa tapauksessa amputaatioon. Näiden kauhukuvien keskellä olen yrittänyt lohduttaa itseäni sillä, että monella ihmisellä asiat ovat vielä pahemmin. Olen kuitenkin muuten suhteellisen terve ja nuori. Jos (kun!) muutan elintapojani terveellisemmiksi, ehkä diabeteksen aiheuttamat vauriotkin vähenevät. Joskus näitä positiivisia ajatuksia on vain niin vaikea muistaa oman elämänsä tradegian keskellä.
Kun terkkari oli kertonut verensokeriarvoistani, tuntui aluksi, että en uskalla syödä yhtään mitään, koska se vain tekisi minut sairaammaksi. Lisäsin kasvisten syöntiä ja vähensin kaiken sellaisen syöntiä, mikä sisälsi valkoista vehnää, riisiä tai perunaa. Se onnistui yllättävän helposti. Olen myös karsinut tiukalla kädellä makean syömistä kahta pientä jäätelöannosta ja sosiaalisten tilanteiden vaatimaa kakkupalaa lukuun ottamatta. Pika-aterioitakaan en ole nauttinut, vaikka ennen saatoin käydä Hesessä tai Mäkissä kolme-neljä kertaa viikossa. Ei ihme, että näitä kiloja on päässyt kertymään.
Liikuntaakin olen lisännyt. Yritän liikkua ainakin puoli tuntia joka päivä.
Vaikka välillä tuntuu, että nyt joutuu syömään kaikkia ikäviä ruokia ja makeanhimo on hirvittävä, eikä lenkillekään aina huvita lähteä, niin on tästä seurannut jotakin positiivista. Minun ei tarvitse käydä niin usein vessassa enää ja vettäkin kuluu nyt vähemmän janoon. Tärkeintä on kuitenkin ollut se, että oloni on muuttunut paljon pirteämmäksi. Aamulla on helppo nousta ylös kellon soidessa, eivätkä illat enää kulu telkun edessä koomatessa ainakaan yhtä lailla kuin aikaisemmin. Mielialani on kohonnut ja jaksan suhtautua paljon myönteisemmin kaikkeen. Taisin olla varsinainen äkäpussi viimeiset puoli vuotta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)